maanantai 27. maaliskuuta 2017

Itämeren Kriisin Ennaltaehkäiseminen

ITÄMEREN KRIISIN ENNALTAEHKÄISEMINEN

1.
ITÄMEREN JA BALTIAN ALUEEN
KAIKKIEN OSAPUOLIEN SOTAHARJOITUKSET

Sotaharjoitus-operaatioita voi vähentää ja on syytä vähentää nopeastikin 25%:lla, 
sekä Itämerellä että Baltiassa. 

Venäjällä ei ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa mitään sodan aloittamisella
Itämeren alueella tai Baltiassa. Ei minkäänlaisia. Baltialaiset eivät hyväksyisi eivätkä alistuisi miehitys-skenaarioihin, ja maailman moninkertaisesti ylivoimainen USAn sotakoneisto UKn ja NATON sotakoneistot mukaan lukien olisivat varsin valmiita pienimmästäkin sotatilan syttymisestä aloittamaan sodan Venäjää vastaan. Venäläisten minkäänlainen miehitys Baltian tai Itämeren alueiden valtioita koskien ei yksinkertaisesti ole minkäänlainen mahdollisuus tai pyrkimys Venäläisille tässä historian ja ajan tilakokonaisuudessa.

Jos Baltia pelkää sisällis-sota-skenaarioita, on huomattavasti silloin turvallisempaa EU:n painostaa Baltiaa käyttämään ainoastaan EU:n turvatakuita ja EU-valtioista vähiten Venäjä-vastaisten maiden EU-sotilas-osastoja vahvistamaan sisällis-sota-skenaarioiden syttymisien estymisen edellytyksiä, kuin tuoda maihinsa äärimmäisiäkin vihamielisyyden puheenvuoroja edustavien maiden USAn ja UKn sotilaita ja sotilaskoneistoa aivan Pietarin 5 miljoonan asukkaan lähes ihoon kiinni. Tämä ei lisää Itämeren turvallisuutta. Tämä lisää Itämeren turvattomuutta ja sodan syttymisen riskiä Itämeren alueella. Viro ja Baltian maat ovat hätäisiä ja liian pieniä ja heikkoja tekemään järkeviä päätöksiä ilman USAn ja UKn tahdon tulemista ratkaisevaksi asioiden päätöksenteossa.

Suomi, merkittävissä määrin Itämerellisenä valtiona
voi EU:ssa pyytää Itämeren turvallisuuden nimissä
Itämeren rauhaa ja rauhoittamista nykyisiä toimia ja ratkaisuita
paremmin turvallisuutta ja rauhaa mahdollistavaa kehitys-suuntaa
sotatilallistumista kohti aivan liian hätäisesti ja vaarallisesti rakentuvan
kehitys-suunnan sijaan.

Pietarin merkittävä asema Venäjän kaupunkina
ja sen sijainti niin lähellä rajaa,
jonka takana on nyt sille vihamielisten ja tunnetusti sotiin taipuvaisten ja sotavoimiltaan moninkertaisesti ylivoimaisten valtioiden
sotavoimien sota-harjoituksia, pysyviä joukkoja, tukikohtia ja kalustoa
on erityisen vaarallinen tilanne,
jossa sotaa haluava mikä tahansa maailman voimatoiminnallinen taho 
voi halutessaan sytyttää kaikkia Itämeren osapuolia vahingoittavan 
ja kaikille Itämeren osapuolille tarpeettoman täysimittaiseksi räjähtävän sodan.
Tämän nämä toimijat voivat aikaansaada myös lähes näkymättömällä kybertoiminnalla
tai muulla hallitusten hallinnan ulottumattomissa toteutettavalla tavalla.

Tämä on äärimmäisen epätoivottava, vaarallinen
ja koko aluetta rasittava ja heikentävä tilanne,
eikä sille ole edes tarvetta,
eikä tämän tilanteen ole edes väistämättä oltava juuri näin,
jos asiaan panostaa, sijoittaa energiaa, huomiota,
rohkeaa toimintakykyä ja älykkyyttä.

Tämän vuoksi,
Suomen, EU:n ja sen yksittäisten valtioiden 
on syytä vaatia kaikilta Itämeren valtioilta 
NATO-harjoitusten 
ja omien kansallisten asevoimien harjoitusten lisääntymisen 
pysäyttämistä viivyttelemättä 
ja sotaharjoitusten ja joukkojen vähentämistä 25% viivyttelemättä.
Ja tämä
koko Itämerta palveleva suunnanmuutos
koskekoon myös Venäjää,
johon Venäjä mitä todennäköisimmin
on täysin valmis. 

EU välittömästi nimittää ja palkkaa
uskottavan kansainvälisen tutkimus- ja selvitystyöryhmän 
paikallistamaan ja tunnistamaan Itämeren alueella
sodanlietsontaan ja sodan syttymiseen mahdollisesti pyrkivät 
toimijat ja toimijaryhmät.

On ratkaisevaa,
että saman tien
ennen kuin rauhan palauttamiseen
Itämeren alueelle
ehditään ja voidaan siirtyä,
ei yksikään toimijataho
ilman tämän estämiseen ja paljastamiseen pyrkiviä toimenpiteitä
ehdi tai onnistu luomaan
sodan syttymiseen tarvittavia tilanteita ja tapahtumia.


2.
MANNER-EUROOPAN TURVALLISUUSPOLITIIKKA

EU:n alaisuuteen kehitetään oma asevoimallinen puolustusliitto.
EU sopii EU:n puolustusliiton joukkojen tulevasta käytöstä. 

EU tekee pääköksen, jonka mukaan 
EU:n itäisimpien valtioiden alueella ja yhteydessä 
NATO-joukkojen läsnäoloa ei tulevaisuudessa tarvita, 
koska turvallisuutta tulee uusien EU joukkojen perustamisesta lähtien takaamaan 
uudet EU:n asevoimallisen puolustusliiton joukot.

Äärimmäistä huolellisuutta ja voimavarojen panostamista 
alusta pitäen on syytä ohjata
EU-joukkojen kometokeskuksen toimijoiden luotettavuuteen
sekä EU:n oman ja itsenäisen,
NATOsta sekä USA-UK:sta riippumattoman
johdon ja erityisesti kybertoimintakyvyn luomiseksi. 

3.
OHJUSKILPIHANKKEET

Olemassaolevat sopimukset ohjuskilpi-hankintojen jatkamiseksi 
voivat jatkua, mutta vain 
ja kuitenkin ainoastaan 
uudelta pohjalta, 
ja niin, 
että mahdolliset ja tulevat ohjuskilpi-ratkaisut 
EU:n jäsenmaita koskien 
tulee olla EU:n sotilasvoimien hallinnan alla, 
ei NATON, 
eikä kansallisten asevoimien.

Tämä 3 kohtainen toimenpidesarja
ei vielä ole riittävän kattava ja yksityiskohtainen,
mutta se on riittävä alku
vakaamman, turvallisemman
ja rauhanomaisemman Itämeren alueen luomiseksi.

Itämeren alueen vakaus, turvallisuus ja rauhanomaisuus
on kaikkien Itämeren alueella elävien ihmisten ja yhteiskuntien
etu ja oikeus.
Suomella on jälleen tässäkin asiassa
erityisen merkittävä asema
innovoida, rohkeasti tuoda esille,
helpottaa alueellisen toimivuuden toteutumista
ja tarjota Euroopan ja maailman poliittiselle
ja konkreettiselle ilmiökentälle
tervejärkistä, harkittua, vakaata ja toimivaa
ratkaisukokonaisuutta.

Itämeren alueen turha ja vältettävissä oleva
yli-sotilaallistuminen ei ole ainoastaan Itämeren kansojen etu,
vaan myös luonnon ja ympäristö-ongelmien torjumisen etu,
myös alueen taloustoimijoiden etu.
Tukea ja kannatusta löytyy
kiihtyneen sotilaallistumisen vähentämiseen valtavat määrät,
vaikkakin on myös valtavan voimallisia toimijaryhmiä,
jotka mielummin tukevat Itämeren alueen suuren luokan sotilaallistumista,
jopa sotatilallistumista.
Nuo tahot eivät kuitenkaan edusta
Itämeren alueen kansoista, yhteiskunnista ja toimijaryhmistä
kuin murto-osaa.
Siksi Suomen itse,
mutta myös muilta Itämeren kansoilta ja valtioilta
sekä EU:lta
uusia, järkevämpiä ja osuvampia ratkaisuja tahtomalla,
pyytämällä ja peräänkuuluttamalla
voi aikaansaada Itämeren alueella muutoksen parempaan
ja käyttää sitä ainutlaatuista kansallista ja valtiollista asemaa,
mikä Suomella on verrattuna Itämeren muihin kansoihin ja valtiollisiin kokonaisuuksiin itäisemmän ja läntisemmän kokonaisuuden
siltana ja yhteistyö-toimivuuden suunnannäyttäjänä,
unohtamatta rauhan ja toimivien ratkaisujen edistäjänä.
Italia, Ranska myös Saksa suurina Manner-Euroopan toimijoina
ovat pyydettäessä ja vaadittaessa valmiita tukemaan
tätä erittäin tärkeää uuden suunnan kehityskulkua
kohti vakaampaa, taloudellisesti sujuvampaa,
sotia ehkäisevämpää Eurooppaa ja Itämerta,
vähintään kansoina ja yhteiskuntina, mutta myös
osittain ja riittäviltä osin
poliittisina Eurooppalaisina toimijoina.

Alkuun pääseminen
on kuitenkin Suomen asia.
Kenties tässäkin kysymyksessä on Suomesta,
suomen kansasta ja yhteiskunnasta,
mediatoimijoista, virkamiehistä, asiantuntija-lausujista
ja poliittisista puolueista ja poliitikoista kiinni,
toimiiko Itämeren alue sotatilallistumisen alustana
vai rauhan, taloudellisen yhteistyön
ja vakaan sekä turvallisen kehityskulun alustana.

Suomessa ja Euroopassa on arvovaltaa,
voimavaroja, potentiaalia ja älykkyyttä,
mutta myös pelokkuutta, laiskuutta, helppouden kautta etenemistä,
henkilökohtaista uralla etenemisen laskelmointia,
mediaheikkoutta, akateemista heikkoutta,
taloudellista haavoittuvuutta, kybertoiminnallista heikkoutta,
asevoimallista heikkoutta,
mutta ei niin ettei Suomella ja Euroopalla
hereille usuttamisen jälkeen olisi
voimaa, toimintakykyä ja tahtoa
entistä tarkemmin ja osuvammin
edistää oman toiminta-alustansa kehityskulkua
kohti uskottavasti turvallista,
vakaata ja omaehtoisesti toimintakykyistä
alueellista kokonaisuutta.

Kaikkea muuta kuin helppoa
hereille havahtumista,
mutta yhä mahdollista
ja ratkaisevalla tavalla kannatettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.